Parkinsonin Tauti

Parkinsonin tauti on etenevä keskushermoston liikehäiriö, jossa elimistön dopamiinitasot laskevat ja liike- sekä säätelyongelmat korostuvat. Tämän kategorian lääkkeet on kehitetty lievittämään taudin motorisia oireita ja parantamaan toimintakykyä arjessa. Lääkkeet kohdistuvat eri mekanismeilla aivojen dopamiinin lisäämiseen tai muiden välittäjäaineiden vaikutuksen muuttamiseen, jolloin liikkeet voivat sujua tasaisemmin ja oireet hillittyä.

Tyypillisiä käyttötapauksia ovat vapina, liikkeiden hidastuminen, lihasjäykkyys ja liikkeiden paikannuksen vaikeus, mutta lääkkeillä voidaan myös vaikuttaa esimerkiksi liikevaihteluihin eli niin sanottuun ”käyttöajan” ja ”pois käytöstä” -tilojen vaihteluun. Joissakin tilanteissa hoito kohdennetaan tiettyihin oireisiin tai eri vuorokaudenaikoina esiintyviin vaihteluihin, ja hoitolinjat voivat vaihdella taudin eri vaiheissa.

Tarjolla on useita lääkeainesryhmiä: levodopa- ja sen yhdistelmävalmisteet kuten Sinemet ja Sinemet CR sekä yhdistelmätabletti Stalevo, dopamiiniagonistit kuten Requip, Mirapex ja Parlodel, MAO-B:n estäjät kuten Eldepryl sekä antikolinergit kuten Artane ja Kemadrin. Amantadiini (Symmetrel) tunnetaan myös ja sitä käytetään osassa potilaita erityisten oireiden lievittämiseen. Näitä lääkkeitä voidaan käyttää yksittäin tai yhdistelminä, ja niiden vaikutustavat eroavat toisistaan.

Käytännössä lääkityksen valinta ja annostelu pyritään sopeuttamaan yksilöllisesti oirekuvaan, päivittäiseen toimintakykyyn ja sivuvaikutusprofiiliin. Joillekin potilaille sopii alkuun dopamiiniagonisti, toiset saavat parhaan vasteen levodopapohjaisista valmisteista. Erilaiset annostelu- ja tablettimuodot, kuten heti vapautuvat ja pitkävaikutteiset (CR), vaikuttavat lääkkeen aloitus- ja kesto-ominaisuuksiin, minkä vuoksi formulointi on käytännössä merkittävä tekijä käytön sujuvuuden kannalta.

Kaikilla näillä lääkkeillä on mahdollisia haittavaikutuksia ja yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa, ja vaikutukset voivat vaihdella henkilöittäin. Tavallisia seurattavia ilmiöitä ovat esimerkiksi pahoinvointi, huimaus, muutokset käyttäytymisessä tai yliaktiiviset liikkeet, mutta yksityiskohdat riippuvat lääkeaineesta. Lääkkeen hyödyn ja riskin tasapainoa arvioidaan jatkuvasti käytön aikana, ja hoitoa voidaan säätää oireiden ja sietokyvyn mukaan.

Potilaat ja omaiset tarkastelevat usein vaikutuksen tehokkuutta, sivuvaikutusriskiä, annosvälien käytännöllisyyttä sekä eri valmisteiden yhteensopivuutta muiden lääkitysten kanssa. Myös tabletin muoto ja vapautumisprofiili voivat vaikuttaa valintaan: jotkut suosivat pitkävaikutteista versiota tasaisemman vaikutuksen vuoksi, toiset hakevat nopeasti vaikuttavaa lääkettä akuutteihin tilanteisiin. Tunnettuja esimerkkejä, joihin usein viitataan keskusteluissa, ovat Sinemet ja sen pitkävaikutteinen muoto, yhdistelmävalmiste Stalevo sekä vaihtoehtoisia mekanismeja edustavat Requip, Mirapex, Parlodel, Eldepryl, Artane, Kemadrin ja Symmetrel.